Yhteenveto opinnoista

Neljä kuukautta Maltalla alkaa olla paluulentoa vaille valmis. Aika on mennyt todella nopeasti ja viimeisellä viikolla - joka oli meidän lomaviikko - ollaan harmiteltu kuinka vielä pitäisi ehtiä nähdä ja kokea vaikka mitä.

Viikko 10
Ensimmäisellä Malta-viikolla oli info, sekä kolme koulupäivää. Loppuviikosta saimme myös harjoittelupaikan, joka osoittautuikin juuri sopivaksi meille.
Huomasimme, että opiskelutahti mm. anatomian parissa on melkoisen kova. Ensimmäisten koulupäivien aikana kävimme varmaan jo suurimman osa anatomian kirjasta, ja pidetty ensimmäiset kokeet. Harjoittelupaikassa ensimmäiset päivät meni tutustuessa kuntosaliin, työntekijöihin ja työnkuvaan.

Viikko 11
Arki Maltalla alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Koulua ti-to klo 9-12, jonka jälkeen pieni lounastauko kotona ja tämän jälkeen illaksi töihin. Lisäksi maanantai ja perjantai-aamut vietimme työpaikalla, kun koulua ei ollut. Tällä viikolla pääsimme jo tutustumaan spinning- ja pilatestuntiin.

Viikko 12
Koska harjoittelupaikka tarjosi hyvät mahdollisuudet treenaamiseen ja itsensä kehittämiseen, aloimme treenata tavoitteellisesti itsekin noin. 4 kertaa viikossa. Näin ollen vietimme melko paljon aikaa työpaikallamme. Koulussa etesimme jo uusiin aiheisiin. Pääsimme vihdoin kamppailemaan opiskelijakorttien (bussikortti) hakemisen kanssa. Melkoinen prosessi.

Viikko 13
Jälleen eräs isompi testi koulussa. Opiskelu jatkui kovaa tahtia, mutta onneksemme saimme sentään pitkäperjantain vapaaksi. Pieni lepotauko oli ihan paikallaan.

Viikko 14
Pääsiäispäivänä normaalisti töitä, jonka jälkeen arki jatkui normaalisti. Saimme tietää tulevan tenttipäivän (fitness instructor) ja aloimme henkisesti valmistautua tähän koitokseen. Työpaikalla proteiinipirtelöiden teko alkoi jo luonnistua.

Viikko 15
Kova tahti jatkui treenien, koulujen ja töiden parissa. Pidimme myös ensimmäisen Fitness Freaks -tunnin Fort Fitneksellä. Tunti on siis ilmainen kaikille halukkaille kuntosalin jäsenille, ja koostuu kiertoharjoittelusta. Usein osallistujia oli 2-3 (naista).

Viikko 16
Ensimmäinen lauantai-koulupäivä! Olimme Bugibbassa kuusi tuntia, käyden läpi kuntosalilaitteita. Ohjasimme liikkeitä myös toisillemme. Opettaja kierteli, havainnoi ja antoi palautetta.
Tenttiin luku kiihtyi, sillä tentti oli sovittu seuraavalle viikolle.
Saimme myös ohjeistuksen ruokapäiväkirjan tekemiseen, jonka täyttämisen aloitimme samalla viikolla.

Viikko 17
Ensimmäinen iso tentti oli tiistai aamuna. Koe koostui kahdesta osiosta; anatomia ja ohjaaminen. Molempiin osioihin oli käytettävissä yksi tunti, mutta monivalintakysymykset olivatkin odotettua nopeampia täyttää. Aikaa meni noin puoli tuntia per osio. Kokeita oli kolmea erilaista, eli mm. me Lauran kanssa teimme eri kokeet.
Keskiviikkona aloitimme jo reippaasti personal trainer-jakson opinnot. Päivä oli pitkä, sillä tavanomaisen koulupäivän lisäksi kävimme läpi tulevia käytännön tenttejä.
Eikä vielä ollut aikaa levollekaan, sillä lauantaina koitti työpaikan avoimet ovet eli mekin olimme töissä.

Viikko 18
Vapusta huolimatta töitä ja koulua oli normaalisti torstaihin saakka, sillä perjantaina koitti meidän ensimmäinen käytönnön tentti. Kokeeseen oli varattu aikaa kaksi tuntia per henkilö. Ohjasimme toisillemme "kokonaisen treenisession" alkuhaastattelusta loppupalautteeseen. Treenisessio sisälsi itse valitsemia sekä opettajan valitsemia liikkeitä niin kuntosalilaitteilla kuin vapailla painoillakin.

Viikko 19
Vihdoin taas normaalia tasaista arkea, ilman ylimääräisiä stressin aiheuttajia. Työpaikalla yritimme yhä enemmän ohjata toisiamme treenatessamme ja kysellä muilta personal trainereilta vinkkejä ja mielipiteitä.

Viikko 20
Jälleen lauantaikoulupäivä; käytännön harjoittelua. Harjoittelimme ihopoimumittausten, verenpaineen, vyötärö-lantio suhteen mittaamista toisiltamme. Lisäksi kävimme tarkemmin läpi yksilöohjausta sekä erilaisia lähestymistapoja harjoittelulle (lihaskunto ja cardio).
Työpaikalla asiakkaat sekä työkaverit alkoivat tulla tutuiksi ja pääsimmekin lauantai-iltana seuraamaan eräiden työkavereiden nyrkkeilyotteluita VIP-katsomoon.

Viikko 21
Jälleen tavallinen testi koulussa. Pääsimme myös opettajan kuntosalille treenaamaan ja harjoittelemaan lihaskuntotestien suorittamista. Kuntosali oli pieni, mutta erittäin viihtyisä, josta löytyi kaikki tarvittavat välineet etenkin kiertoharjoitteluun.
Nyrkkeilyotteluista innostuneena saimmekin toiselta nyrkkeilijältä nyrkkeilytunnin kuntosalillamme. Innostuimme kovasti lajista ja opimme paljon uutta.
Sunnuntaina muutimme alakertaan, joka olikin jo tiedossa ennen reissuun lähtöä. Uusi asuntomme oli ehkä hiukan pelkistetympi versio yläkerran asunnostamme. Muun muassa keittiön varustus ja kuntotaso vaikutti ruoanlaittoomme. Edellisessä asunnossamme tykkäsimme laittaa ruokaa paljon, mm. lihapullia sekä lettusia.

Viikko 22
Seuraavan viikon tenttipaniikki iski ja lukutahti oli sen mukainen, jopa öisin. Työpäivät alkoivat käydä vähiin, ja pientä haikeutta oli jo ilmassa. Perjantaina pidimme koululla intensiivisen kertauspäivän tulevaa tenttiä varten. Tämä oli myös meidän viimeisiä ehjiä treeniviikkojamme.

Viikko 23
Viimeinen iso tentti (personal trainer). Samalla kaavalla kuin edellinen, mutta koekysymykset tuntuivat helpommilta ja koe oli tehty vielä nopeammin kuin ensimmäinen, fitness instructor koe. Loppujen lopuksi panikoimme aivan liikaa kokeeseen nähden.

Torstai aamuna reippailimme cooper- testin merkeissä. Matkustimme kaksi tuntia (yhteensä) bussilla jotta pääsimme kunnon urheilukentälle juoksemaan 12 minuuttia. Lisäksi tämä kaikki aamu seitsemältä, jotta kuumuus ei käynyt liian tuskaiseksi.
Perjantaina haikein mielin menimme työpaikalle hyvästelemään työkaverit. Veimme heille tuliaisia Suomesta eli Kouvolan lakua ja Fazerin sinistä.

Samalla viikolla ahkeroimme käytännön kokeeseen tarvittavien papereiden parissa aina kun oli aikaa.

Viikko 24
Maanantaina jatkui tuskainen aherrus, jopa 12 tuntia, samojen papereiden täyttämisen kanssa, sillä tiistaina kaiken piti olla valmista käytännön kokeeseen (personal trainer) mentäessä.

Käytännön koe vei jopa 7 tuntia yhteensä. Erona ensimmäiseen käytännön tenttiin oli se, että teetätimme toisillemme alkuhaastatteluiden lisäksi mittauksia joita olimme aiemmin harjoitelleet. Myös ohjaamistilanne oli rankka ja pidempikestoinen kuin aiempi. Tentin rankkuus yllätti myös ohjattavan sillä ohjaukseen cooper-testi, lihaskuntotestejä, intervalliharjoituksia ja kovia lihaskuntosettejä. Molemmat saimme kokeen läpi ja vihdoin oli lupa hengähtää!

Loppuviikon otimmekin rennommin, kun ei ollut enää huolta koulusta ja töistä. Retkeilimme, kävimme ulkona syömässä ja nukuimme.

Viikko 25
Viimeinen viikko Maltalla! Venereitkeilyä, yhden päivän retki Sisiliaan, pakkaamista ja henkistä valmistautumista kotiinpaluuta varten.

Takuuvarma puheenaihe Maltalla

Malta ja liikenne. Melkoinen yhdistelmä. Joka päivä kokee ja näkee jotain omituista. Alla muutama syy siihen, miksi Maltalla liikenteestä voi puhua yhtä paljon kuin Suomessa säästä.

1. Autojen määrä. Jokaisella kunnon maltalaisella täytyy olla vähintään kaksi omaa autoa. Hyvässä tapauksessa vielä pyhäauto sunnuntaille. Tämän takia ruuhkat on jokapäiväistä herkkua.

2. Parkkeeraus. Koska autoja on todella paljon, eikä välttämättä parkkiruutuja ole aina lähettyvillä, on ihan ok jättää auto keskelle liikenneympyrää ja käydä tekemässä viikon ruokaostokset. Kunhan muistaa jättää hätävilkut päälle. Päivittäin näkyy myös kolmen peräkkäisen auton parkkeerausmalleja, siinä on sitten keskimmäisen auton kiva yrittää kotiin lähteä joskus.

3. Tööttäys. Kun maltalainen kahden sekunnin odottamisen jälkeen alkaa tööttäämään, on melu korvia hivelevää. Tämä toimii myös ketjureaktiona, tööttäämiseen vastataan tööttäämisellä, mutta kunhan tekee sen vielä äänekkäämmin. Eikä unohdeta jarrujen korvaamista töötillä - kurviin tultaessa ei tarvitse kuluttaa jarrua, kunhan painaa tööttiä vaikkapa nokia tunen tahtiin.

4. Bussiliikenne. Maltalainen julkisen liikenteen aikataulu on hyvinkin joustava. Pysäkille on hyvä lähteä ajoissa, sillä koskaan ei voi tietää tuleeko bussi 10 minuuttia aikaisemmin, suht ajallaan vai kenties puoli tuntia myöhemmin. Ruuhka-aikaan - eli koko ajan- bussit ovat niin täyteen ahdettuja, että kuskit viilettävät vain pysäkkien ohi vilkutellen. Eikä unohdeta, että kuskit käyvät viikon kuulumiset läpi toistensa kanssa mm. vihreiden valojen aikaan keskellä ruuhkaista katua, pysäyttäen autot sopivasti niin, että kuskit voivat morottaa toisiaan ikkunasta kädestä pitäen.

5. Kapeat kadut. Siis todella kapeat, edes kaksi jalkaa ei mahdu kadulle yhtäaikaan. Ja kun astuu ovesta ulos, ja päättää lähteä kävellen kohti päämäärää, voi varautua mitä ihmeellisimpiin, suorastaan hengenvaarallisiin, tilanteisiin. Esimerkki eiliseltä: kapea kävelykatu + kapea autotie + kuorma-auto tuplasivupeileillä = sivupeilistä osuma otsaan, onneksi meillä oli kuitenkin toimivat refleksit ja ymmärsimme kyykistyä viime hetkellä.
Autoilijoiden, etenkin kuorma-autoilijoiden arviointikyky saattaa myös vähän väliä heikentyä. Yritetään mahtua vaikka väkisin kapeaa autotietä pitkin, kunnes.. ollaankin jumissa ja tie poikki. Ja parkissa olevasta autosta sivupeilit irti.

6. Auton korjaus. Lähes jokaisessa autossa on kolhuja. Tämä ei yhtään ihmetytä, sillä päivittäin näkee tilanteita kun parkkeerataan kiinni toiseen autoon, eikä haittaa jos samalla vähän puskurilla tönäistään toista. Kolhuja ei jakseta juurikaan korjailla, mutta jos sivupeili irtoaa tai puskuri alkaa roikkumaan, kaivetaan ilmastointiteippi esiin ja paikkaillaan kolhut. Jokaisessa maltalaisessa asuu siis pieni Puuha-Pete.


-Laura ja Ansku-

Halfway here

Ennen tätä reissua viimeiset pari kuukautta Suomessa olivat minulle hyvinkin stressin täyteistä aikaa; töitä, opiskelua ja vähän myös treenaamista. Unet jäivät vähälle, kun päivät venyivät seuraavan päivän puolelle lähes päivittäin. Hommat tuli hoidettua silti suhteellisen mallikkaasti, mutta odotin innolla,että pääsisin tänne Maltalle hieman hengähtämään. Ja nauttimaan auringosta ja lämmöstä ilman suurta stressiä.

Alkuun kaikki tuntuikin rennolta, kuusi tuntia koulua viikossa ja siihen päälle töitä, niin että 30 tunnin yhteismäärä viikossa täyttyy. Ja viikonloput vapaita. Not bad at all.

MELA.
No, kaikki ei tietenkään ole mennyt ihan noin iisisti. Ollaanhan tässä Maltalla. Ensinnäkin, päivät ovat pitkiä, vaikka tuntimäärät koulussa ja töissä ovat suhteellisen lyhyitä. Matkoihin kuluu yllättävän paljon aikaa, ja koskaan ei voi tietää odottaako kouluaamuina bussia viisi minuuttia vai 50 minuuttia. Lähdemme aamulla aikaisin liikkeelle ja käytännössä illalla palaamme. Nopean lounaan käymme syömässä asunnolla ennen töitä. Kiirettä piisaa, ja pyykkivuori kasvaa.

Tämän lisäksi, vasta nyt saamme pikkuhiljaa infoa siitä, mitä kaikkea tämä opiskelu täällä tulee sisältämään ja kuinka monta käytännön näyttöä täytyy sittenkin suorittaa teoriakokeiden lisäksi. Niin ja 12 viikon treeniohjelma tulisi tehdä,vaikka jäljellä olevia viikkoja on enää 8. Kaikki tämä info siis nyt,kun puoliväli on jo ylitetty. Koska opettajaluonteelleni en mitään mahda, on tätä kaikkea todella vaikea ymmärtää. Välillä hieron unihiekkaa silmistäni,ja mietin voiko tämä olla totta. Mielenkiinnolla ja ehkä vähän jännitykselläkin odotan,mihin tämä kaikki vielä päättyy.

Viime viikolla oli ensimmäinen teoriakoe, ja sen lisäksi muutoksia ja uutta informaatiota opiskelusta on tullut hurjasti. Stressikäyrä on huipussaan. Loma tekisi hyvää kyllä. Tällä hetkellä suurin toiveeni on,että kaikki ne tehtävät ja tentit mitä meillä on vielä edessä, saisimme tehdä reilusti ennen kotiinlähtöä. Viikon loma ennen kotiinpaluuta olisi kyllä kohdallaan.
Saas nähdä kuinka meidän käy.

Mutta. Puoliväli ohitettu ja kesä on tullut jäädäkseen. Auringosta voimaa!👊☀️

-Laura-

Kuulumisia, sekä Popeye Village

Meillä on ensi viikolla ensimmäinen tentti. Siihen onkin luettu aikalailla fiiliksen mukaan, mutta on tässä ollut kiirettäkin - siitä ehkä kertoo tämä blogin hiljaiselokin,. Vaikka Maltalle lähtiessä tiedettiin, että arki koostuu töistä ja koulusta (+treenit!), niin ei sen arvannut olevan näin kiireistä. En edes liioittele, jos sanon, että juostaan Maltaa pitkin poikin aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan. Välissä ehdimme juuri ja juuri syödä ja päivällisen aika on yleensä sitten vasta iltamyöhään, kun vihdoin päästään kotiin. Siispä tähän arkeen ei kovin paljon muita suunnitelmia tule tehtyä. Viikonloppuisin saa hengähtää, vaikkakin useimmiten matkakuume painaa päälle ja jonkinlaista reissua pitäisi päästä toteuttamaan.

Töissä menee hyvin, ja päästään tekemään jo enemmän ohjauksia. Lähinnä Fitness Freaks -tunti on nykyään meidän vastuulla aina kun se omalle työvuorolle osuu. Riippuen monta ihmistä sinne ilmoittautuu, pidämme jonkinlaisen kiertoharjoittelun tms. Ainakin viimeksi asiakkaat kovasti tykkäsivät ja kyselivät koska pidämme taas ohjauksia. Jotakin on siis tehty oikein!

Mutta koska ollaan oltu vain kiireisiä opiskelijoita, niin alla pienesti viimeisimmästä reissustamme:

Popeye Village - Kippari Kallen kylä - taitaa olla viimeisin retkikohteemme. Eräs työkaverimme sanoi, että hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa, jos sinne lähtee. No ei todellakaan! Me mentiin pääsiäisviikonloppuna Popeye Villageen munajahti silmissä kiiluen ja aurinkorasvat laukkuun pakattuna. Miksi Suomessa ei ole munajahtia!? Tai ainakaan aikuisille. Ei täällä turhan totisena kannata pysyä,.

Noh,. tai mela, kuten paikalliset sanoo. Me päästiin puolentoista tunnin hurjan bussimatkan päätteeksi tähän mahtavaan kylään, josta turistit postailee uskomattoman hienoja instagram kuvia alvariinsa. Kierreltiin, saatiin ilmaiset kaverikuvat, katseltiin esityksiä ja kyttäiltiin haukkana munajahdin alkamista. Eihän me sitten lopulta enää kehdattukaan osallistua siihen jahtiin, kun jono muodostui salamana kymmenistä lapsista. Päätettiin sitten vain mennä burgereille ja räpsimään omat instagram kuvat..

Kotona muuten huomasin, että sitä aurinkorasvaa olisi kannattanut pistää muuallekin kuin laukkuun,.


Muutama kuva reissusta. Valitettavasti ehdin hukata osan kuvista jo läppärin syövereihin, enkä löydä niitä millään!

 

Ansku

Fri-nally!

Kolme rankkaa viikkoa putkeen; töitä, koulua, vapaa-ajan menoja, treenejä ja liian vähän lepoa ja ruokaa. Lisäksi viime päivien erittäin sateinen ja kolea sää on alkanut painamaan oikein urakalla. Siispä perjantaimme kulminoitui korjaamaan kaikki nämä asiat; tilasimme oikein kunnon burgerimätöt kotiin, laitoimme villasukat jalkaan ja etsimme netistä vertaansa vailla olevan hömppäsarjan. Kun aivotoiminta oli siirtynyt melkoisen ruokamäärän vuoksi vatsaan, eikä nälästä olisi tietoa varmaan seuraavaan kuukauteen, olikin hyvä siirtyä nukkumaan kolmen viikon univajetta pois.

Nyt lauantai-aamuna, kun aurinko paistaa ja mielessä pyörii muukin kuin nukkumatti, on ihan kiva lähteä viettämään rentoa viikonloppua, johon kuuluu olennaisesti  l e p o. Jaksaa taas ensi viikolla treenata, tehdä töitä ja oppia uutta.

Opittavaa tuntuukin olevan paljon, niin koulussa kuin työpaikallakin. On aika erilaista työskennellä maltalaisella kuntosalilla, verrattuna suomalaiseen. Etenkin FortFitneksellä, jossa teemme proteiinisheikkejä ja ties mitä cocktaileja asiakkaille. Meinaa välillä mennä jauhot sekaisin,. Onneksi asiakkaat on maltalaiseen tyyliin rentoja ja aina pilke silmäkulmassa. Sitä elämänasennetta voisi viedä tuliaisena Suomeenkin.

//

It's been three hard weeks in a row now; work, school, freetime activities, workouts, too less food and rest. Plus the horrible, chilly weather. All that together makes us feel extremely tired. So, we decided to fix it! We ordered some take away mega burger meals, wore wool socks and searched a tv-serie from the internet. In few minutes the burgers were eaten and we would not be feeling hungry in a month, it was time to fix the lack of sleep.

Now, in the Saturday morning, when the sun shines and mind is clear and cheery, there's no better idea than have a happy, relaxing weekend. We are ready for challenges, new workouts and studies. And learning new things, like making protein shakes or cocktails for customers. I must say, it ain't that simple always,. But luckily, maltese people are super nice and easygoing. They always have that  gleam in their eyes. I hope I can bring some of that to Finland as a souvenir.

Ansku

 

Friday, 6:30  on my way to work

Take away Cappuccino saves these early mornings.

Last name HUNGRY, first name ALWAYS

Aika menee nopeasti täällä, etenkin nämä arkipäivät, kun on koulua ja töitä. Nyt kuitenkin on hetki aikaa hengähtää ja kirjoitella blogiin.

Kuten yhdessä omistamassani treenipaidan etumuksessakin sanotaan; Last Name Hungry, First Name Always. Olen aina nälkäinen.

Tämä virke pätee kyllä kaikkeen. Joskus nälkä on reissaamiseen ja matkustamiseen liittyvää,tai jonkin uuden taidon oppimiseen rinnastettavaa. Useimmiten suurin nälkä itselläni on urheilemiseen liittyvää, on jatkuva nälkä kehittää itseäni kaikin tavoin. Ehkä siksi tänne Maltallekin olen eksynyt. Nyt kuitenkin aiheena on se kaikkein tärkein nälkä: Is there something to eat?

Asunnossamme täällä on yllättävän viihtyisä keittiö, josta löytyy kaikki tarvittavat laitteet, mikrosta leivänpaahtimeen (aika ällöttävä), ja mikä tärkeintä sähköhella. Ensimmäisen viikon aikana kävimme syömässä ulkona melko paljon, mutta sen jälkeen olemme kiristäneet budjettia, ja tehneet asunnolla ruokaa. Risottoa, avokadopastaa, kanawokkia jne. Viikonloppuisin haluamme panostaa enemmän ruokaan (koska ruoka on =elämä), joten aamiaiset ovat muuttuneet brunsseiksi.

Ruokakauppoja löytyy melko läheltäkin, mutta vähän sieltä täältä joudumme etsimään  ainesosia, kun etenkään maidottomia tuotteita ei kaikista kaupoista löydy. Gluteenittomia kuitenkin melko hyvin. Nämä eivät kuitenkaan ole täysin ehdottomia vaihtoehtoja Anskulle, joten välillä olemme herkutelleet kakulla tai jäätelöllä.

Maltan hintataso on lähes tulkoon sama kuin Suomessa. Jotkin vihannekset ja hedelmät ovat hieman edullisempia sekä tietysti viini ja leipä. Jos nappaa kahvin jostakin hieman pienemmästä kahvilasta, voi sen saada 50 sentillä, mutta usein kahvi on 1,50€. Paikallinen olut ei myöskään paljon kaupassa maksa, ja se (ja muutkin alkoholijuomat) ovat myös edullisempia ravintoloissa kuin Suomessa.

Sunnuntaipiknik meren äärellä on vielä toteuttamatta, ja muutama muukin ruokaan liittyvä tavoite. Onneksi ehdimme vielä moneen kertaan nämä toteuttamaan.

Time flies so fast, especially these days when we have both; school and work. Now I have some time to write here.

As there is written in my training shirt: Last Name Hungry, First Name Always. So, I am always hungry.

This sentence could be used in any component in my life. Sometimes I am hungry to see the world and travel all around. Sometimes I want so much to learn new skills. Usually, I am hungry to do different kind of sports, and develop myself to be a better sportswoman. I think that's also the reason why I am here in Malta. However, now I want to write something about the most important hunger; Is there something to eat?

Here in our apartment we have pretty nice kitchen, including all the necessary equipments. During the first week, we ate a lot outside. But after that we have saved the money and cooked by ourselves. On weekends we want to enjoy the food (because food= life), so our breakfast has become delicious brunch. 

There are some food markets near to our place, but usually we have to pick something here and something there to get all the foodstuff that we needed. The price level here is almost the same as in Finland. Some vegetables and fruits are cheaper and of course wine and bread. If you buy a take away coffee from some small cafe, you can get it with 50 cents. Usually it is 1,50€. Local beer is also cheap in the markets and if you order that or something else to drink in some restaurant, it's cheaper than in Finland.

Piknic by the sea is one of our goals to do someday. Luckily we have still lot of time to do that and many other things here.

-Laura-

Everyday life in Malta

Tasan viikko Maltan saarella. Ensimmäiset päivät olivat aika rankkoja, kun kaikki oli uutta ja koko ajan täytyi olla menossa. Aikaisina aamuina sitä haaveili rennosta viikonlopusta ja arjen muotoutumisesta. Nyt arki alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan; tiistaista torstaihin on koulua, kolme tuntia päivässä - toki illalla vietetään vielä muutama tunti kuntosalilla työharjoittelun merkeissä. Maanantaisin ja perjantaisin ollaan pelkästään työharjoittelussa, aamu seitsemästä eteenpäin.

Koulupäivien aikana käydään niin paljon asioita, että kotona on pakko kerrata lähes joka ilta läpikäydyt aihealueet. Työharjoittelupaikka. No, lyhyesti sanottuna meillä kävi Lauran kanssa tosi hyvä tuuri. Työskennellään koko Maltan hienoimmalla salilla (Fort Fitness). Siellä on paljon laitteita, vapaita painoja, nyrkkeilykehä, juoksurata, toiminnallinen alue sekä kaksi ryhmäliikuntasalia.
Siitähän me otetaan kaikki ilo irti; treenataan, käydään työpaikalla suihkussa ja hyödynnetään kampaamo- sekä kauneushoitolapalveluita (niistä toki maksetaan). Lisäksi työkaverit on tosi mukavia ja symppis Ralph kertoi meille heti ensimmäisenä päivänä kahden tunnin ajan laitteista ja treenaamisesta sellaista tahtia, että muistiinpanovälineet olisi pitänyt olla lähettyvillä.

Niin ja viikossa ollaan oppittu anatomian lisäksi tietenkin englantia. Ja varomaan tätä hullua liikennettä.

One week down, so many to go. First days has probably been the hardest - everything is so new and we must have keep going all day long. In the early mornings we've dreamt of easy weekends and a normal everyday life. But, we are getting there, totally; from tuesdays to thursdays we go to school for a few hours. After that we work another three hours in a gym. On mondays and fridays we only do our internship which starts already at 7am.

During the school days, we learn a lot, so it's better to rehearse all that afterwards at home. Workplace. Well, we've had the good fortune of getting an internship place like that. For real, it's the best gym in Malta (called Fort Fitness). The gym is big, there's a lot of machines, free weights, awesome work mates, two rooms for group training, running track, functional training area and even a boxing ring. So we'll definitely use all chances it gives for us.

In just one week, we've learned something about anatomy and to be careful with the trafic here,.

 

 

First days in Malta

Ensimmäiset neljä päivää elämää Maltalla takana. Ei voi kun todeta, että kyllä meillä Suomessa kaikki toimii liiankin hyvin. Mutta. Se tärkein puuttuu, eli aurinko ja valo. Täällä Maltalla on saanut oppia sen, ettei kaikki välttämättä mene niin kuin on tottunut. Mutta. Aurinko ja keväinen lämpö saa silti suupielet ylöspäin, väkisinkin.

Eilisellä bussikierroksella näimme myös, ettei koko saari ole näin karua, vieri viereen rakennettuja kivisiä rakennuksia, kuten tämä St.Julians/Sliema/Valletta alue on. Saa nähdä, riittääkö 4 kuukautta edes koko Bucket-listan läpikäymiseen.

Tänään pääsimme tutustumaan kouluun, ja huomenna aloitamme ahkeran opiskelun. Työssäoppimispaikka on vielä arvoitus meille, jospa loppuviikosta voisimme jo jakaa fiiliksiä ja kuvia siitä.

So, first days here in Malta. Let's say that we are lucky to live in Finland. In Malta, we are lucky to have THE SUN. When sun shines we forget all 'the little problems'.

On Sunday we went to city sightseing by Hop on Hop off bus. During the one day trip, we saw the other side of the island; beautiful green landscapes and elegant buildings. We will see if 4 months is enough to experience all the targets in our bucket list.

On Tuesday our studies start. Our working placement is still mystery. Hopefully we know more about it in the end of this week.


Laura & Ansku

Time to go

Lähtö on jo nurkan takana, eikä vieläkään voi oikein uskoa, että tämä talvi on kohta nähty ja kevät alkaakin jo huomenna.

Huomenna aamulla lento lähtee kohti Maltaa, pienen välistopin (Frankfurtin) kautta. Pakkaaminen on edelleen vaiheessa, ja Anskun sanojen mukaan; se on taitolaji!

Itse en ole ehtinyt viime viikkoisten työkiireiden ja tämän viikon muuttopuuhien takia miettimään tai jännittämään reissua. Tänään voin kuitenkin sanoa, että jännitys alkaa hiipiä housunpunttiin..

...Jännitys hiipii housunpunttiin Anskullakin, sillä kuten aina, se koko elämä täytyy raahata perässä minne ikinä meneekin. Tällä hetkellä elämä painaa 21,8kg. Siihen jää 1,2kg vielä pelivaraa, mutta ei hätää! Tiedän kyllä miten matkalaukun saa kepeästi ylittämään painorajan. Välillä sitä toivoo, että ois enemmän miesten kaltainen, etenkin pakkaamisen suhteen. Että sitä ei tarvitsisi aloittaa kuukautta aiemmin, ja sitä ei tarvitsisi tehdä neljääkymmentäyhdeksää kertaa,. Lohduttaudun kuitenkin sillä, että 15kg laukun painosta tulee kaikenmaailman puteleista, jotka on tietenkin tarkoitus käyttää matkan aikana loppuun. Sitä voi sitten miettiä, että onko niitä järkeä kannella mukana maailman ympäri.

Rehellisesti sanottuna tässä jännittää muukin kuin matkalaukun painorajan ylittyminen. (Pakkaaminen taitaakin olla vain realiteettien pakenemista oheistoiminnan kautta.) Nimittäin hyppy tuntemattomaan, ystävän kanssa, jonka on tuntenut vasta muutaman kuukauden. Asuminen ulkomailla on aina erilaista kuin Suomessa. Opiskelu ja työharjoittelu englanniksi. Opinnotkin tulee varmasti olemaan tiukka paketti ja pt-lisenssin eteen tulee nähdä paljon vaivaa. Maltakin on aivan uusi paikka itselle. Onneksi tullaan kokemaan tämä kaikki yhdessä Lauran kanssa. Ja se tekee tästä reissusta ihan parasta.

Huomenna meidän kokemusrikas reissu alkaa!

//

Tomorrow it will happen. We leave early in the morning via Frankfurt to Malta. I can't believe that winter is now seen and spring is waiting for us. The packaging of the suitcases is still in progress and that is really a challenge for us. Packing needs a real talent!

The last few weeks have been busy, and there wasn`t time to think about what adventure we have in front. Today, however, i can say that tension is in the air. How about you Ansku?


…Yep, Ansku is feeling the tension too. Because there's no doubt I wouldn't carry the whole life with me, wherever I go. At the moment, my life weights 21,8 kg. There's still some empty space to fill with balm jars and extra socks to stretch my suitcase into limits - so no panicing!
Sometimes I hope I could face these kind of moments like a guy – shorts, two pair of socks and t-shirt,. packing done. No need to start to make lists one month before. And totally no need to do it fourtynine times. Anyways, the truth that 15kg comes from different balms, makes me feel more comfortable; won't bring them back to Finland anymore.

Honestly, I'm a bit concerned about something else too, than just overpacking my suitcase. (Actually, packing is just a corollary of the all concern.) Jump into unknown, with a friend I've known just a few months. Living abroad - it's always different than living in Finland. Studies and internships in english will be difficult and probably cause many headaches during next four months. Malta in itself: I've never been there before. But still, I feel super lucky to share all the upcoming with a friend like Laura. And it makes the best of the trip.

Tomorrow it begins.